Niinhän siinä kävi, että mut jätettiin. Olen itkenyt yht. noin 3 kertaa. Yleensä en näe omaa naamaani turvotukselta pariin viikkoon.. nyt taitaa olla joku homma pielessä. Mä olen vaan niin saatanan pettynyt, enkä jaksa enään itkeä ihmisen perään joka on kaiken kaikkiaan hyvin kylmä eikä nakkaa paskaakaan musta.
Nyt täytyy laittaa tää oma elämä kuntoon ja hommata asunto. Laittaa se semmoseks kun itse haluaa ja keskittyä vaikka vaihteeksi omaan itseensä ja siihen mitä mä haluan. Nyt mun ei tarvi enää miellyttää ketään. Tai miettiä miten miellyttäisin. Ikävä on aivan helvetillinen ja ahdistanut on kyllä taas vuoden edestä mut nyt oon jotenkin eri asenteella liikenteessä. Surullista nämä tämmöset, kertakaikkiaan. Mä haluaisin kyllä sen takas, mutta tuskinpa saan.
Pakko puristaa nyt ne henkiset isot pallit takas jostain tuolta syövereistä ja alottaa taas alusta.. huhhuh.